Valmentaja Bella Varjosen elämässä on yksi suomenhevonen ylitse muiden: kahdeksanvuotias ori Erikasson. Paitsi ravata mallikkaasti se osaa myös uida - vaikka paikallaan.

Varjosen talli sijaitsee Varsinais-Suomen Vahdolla, josta on lyhyt matka Metsämäen raviradalle. 40 -vuotias tallinpitäjä iloitsee siitä, että hänen suojattinsa saa elää tasaista elämää. Rutiinit pitävät hevosen rentona.
“Erikasson on ollut hoidossani pian seitsemän vuotta eli vuotiaasta asti,” hän kertoo. Ja hymyilee, sillä tämän hevosen lähellä ei muuta voi. “Niin sanoo Harrikin (Koivunen), koska se on aina miellyttävä ajaa. Kaikki käy.”

Hyvä tiimi
Varjosen puheelle saa vahvistuksen oriin tilastosta: 44 startista 28 on päättynyt voittajaesittelyyn. Tähtijuoksija oriista tuli viime vuonna, kun se paransi ennätyksensä lukemiin 1.24,6. Valmentaja odottaa oriin aikaan vielä reilua parannusta, kunhan se vain pääsee radalle. Helmikuun puoliväliin asti se saa nimittäin vain kävellä. “Viimeisessä startissa Turussa tulos oli hyvä, mutta vasemman etujalan jänne ei ollut sen jälkeen ihan kunnossa. Sitä tässä parannellaan, eläinlääkärin suosituksesta.”

Jos elettäisiin kesää, Varjonen veisi Erikassonin varmasti myös uimaan. Siihen hänen 45 hevosen tilallaan on oiva mahdollisuus, sillä kesällä käyviä ratsastusleiriläisiä varten on rakennettu oma lampi. “Uimisessakin näkyy Erikassonin mukava luonne. Se malttaa uida vaikka paikallaan, rauhassa, niin kuin Ranskassa usein tehdään.”

Näin talvella vammaa parannellaan kävelyttämällä oritta kahden kilometrin mittaisella harjoituslenkillä. Eikä siinä muutenkaan hiittiä ajeta. “Kotona ajetaan peruskunto, hiitit tehdään radalla. Minä lämmitän ja Koivusen Harri ajaa. Se on hyvä yhtälö. Saa miettiä toisen ammattilaisen kanssa, miten milloinkin edetään.”

Vahvat emälinjat
Tallista tarhaan vietäessä oriin otsassa oleva tähti tulee näkyviin, kun se heilauttaa otsatukkansa sivuun ja hörähtää. Utelias ilme ja hevosen tumma väritys ovat kuin isänisä Vokkerilla. Erikassonia tehdessään sen kasvattaja Riikka-Liisa Tolonen on kuitenkin etupäässä luottanut vanhaan tietoon, jonka mukaan nopeus tulee hyviltä emiltä. “Tämän emänisänä on ravikuningas Vireeni, mutta isä Tähti-Vokker ei ole ollut mitenkään ihmeellinen menijä. Sen sijaan jos katsoo isänemää, joka on Purton-Tähti, niin se on jättänyt monta juoksijaa, muun muassa 1.21,8 menneen Tähti-Tilin. Ja samoin on emänemällä, siitä on esimerkiksi 1.22,1 juossut Vokkerilla.”

Ori itse ei taida vanhemmistaan paljon perustaa. Tarhaan mentäessä puiden oksat kiinnostavat sen verran, että Varjonen hymähtää ja selittää: “Ruoka tälle maistuu. Ämpärien kanssa saa kilpailujen varikolla olla tarkkana, kun Erikasson tulee startista. Se on tottunut saamaan silloin herkkuaan melassijuomaa, joten jokainen ämpäri on tutkittava. Omat ja muiden!”

Yhteinen sävel
Bella Varjosen ja Erikassonin kävelyä seuratessa uskoo sanomattakin, että yhteistyö sujuu. Sanaakaan ei kuulu, mutta parin askeleet ovat yhteiset. “Ikionnellinen saan olla siitä, että tätä ei tarvitse omistajienkaan takia pakottaa mihinkään. Viisivuotiaana, kun se ei vaan halunnut juosta, sen annettiin olla kokonainen vuosi pois radalta. Ajateltiin, että se kasvaa. Ja seuraavana vuonna ennätys paranikin reilusti.”

Vaikka malttiakin on tarvittu, Varjonen sanoo empimättä, että Erikasson on hänellä olleista juoksijoista se kaikkein lahjakkain. “Se näkyi jo vuotiaana, koska tällä käy ravi luonnostaan. Lisäksi se haluaa miellyttää ihmistä. Sen takia siihen jaksaa panostaa silloinkin, kun tulee vastoinkäymisiä.”