Kemiöläisen maanviljelijä Ari Kaitalan kotitalossa ei ole eletty päivääkään ilman suomenhevosta. Omia varsojakin on 1970 -luvulta lähtien syntynyt kymmenkunta. Tällä hetkellä Kaitala jännittää Turon Valon seuraavaa starttia: yhdeksänvuotiaalla ruunalla on takanaan kahden kuukauden tauko.

Kaitalan vanhemmiltaan perimä reilun 40 hehtaarin tila sijaitsee jyrkkien kalliorantojen ympäröimän Kylpylahden pohjukassa. Päärakennus on korkealla mäellä. Sieltä on hyvä näköala laitumille, jotka sijaitsevat aivan meren rannassa.
- Näin mäkisissä maastoissa on hyvä valmentaa suomenhevosta, mutta lämpöisiille saisi olla tasaisempaa, tuumii Kaitala. Samat rinteet, joilla nyt ajetaan traktorilla, hän on lapsena kyntänyt ja kylvänyt hevosella monet kerrat.

Sorjasta se alkoi
- Isälläni oli aina muutama työhevonen ja parhaat olivat tietysti omia kasvatteja. Sorja -tammasta hän otti paljon jälkeläisiä 1960 -luvulla. Niitä jäi sitten yksi tamma minullekin, kun otin tilan hoitooni.

Tamma ei kuitenkaan vielä sytyttänyt Kaitalassa oikeaa ravikipinää. Sen teki vasta ruuna Eri-Into, jonka Kaitala hankki vuonna 1973.
- Eri-Into tuli niin kuin eri hommiin, se ei ollut enää työhevonen. Mutta kun vanha tamma piti laittaa pois, niin en voinut taloa ilman hevostakaan jättää.
- Eri-Intolla oli jo ajettu ennen minua ja pääsin siinä valmiin hevosen kanssa opettelemaan kilpailuasioita. Reilun vuoden verran minä sillä ajelin. Sitten ostin tamma Puhti-Tytön. Se oli ihan hyvänoloinen juoksija, mutta ei varmaan saanut näyttää kykyjään, kun kuitenkin ihan harrastukseksi ajelin. Kesät menivät peltotöissä ja vain talvella ehdin enemmän pelata hevosen kanssa. Voi sanoa, että minulle hevosista oli tullut kuin paha tapa, vaikka ei ollut mitään syytä pitää hevosta pihassa niin irtikään en päässyt.

Oikeastaan päinvastoin: Puhti-Tytölle syntyi kaikkiaan seitsemän varsaa. Eikä mitään ihan huonoja varsoja syntynytkään, koska kaarlonkaikulaiset täyssisarukset Kaarlon-Tyttö ja Tytön-Sorja juoksivat ennätykset 27.3 ja 28.3.
- Puhti-Tytöllä on jälkeläisten perusteella ensimmäinen palkinto, vaikka oriit valitsin sille ihan fiilispohjalta. Kuudesta tuli juoksijoita, mutta viimeinen, vokkerilainen ori V.P. Pulkki, jäi niin pieneksi että myin sen ratsuksi.

Kaikki varsat Ari Kaitala on itse opettanut ajolle. Viime vuosina ajolleopetettavina on ollut myös muiden hevosia.
- Joitakin on ollut treenissä ja sitten niitä, jotka ovat olleet meillä laitumella. Olen minä muutaman puoliveriratsunkin laittanut kärryjen eteen. Ihan samalla tavalla ne siihen oppivat kuin muutkin.

Turon Valo parantaa vielä
Opetettavista varsoista neljä on ollut 1986 syntyneen Tytön-Sorjan jälkeläisiä. Niistä kaksi, Turon Valo (Turo) ja Kiilarin Tyttö (Hovi-Ari), on edelleen Kaitalan kotipihassa.
- Kiilarin-Tyttö on tarkoitus siementää tänä kesänä Liisingillä ja Turon Valon toivon vielä parantavan ennätystään. Se on näistä omista kasvateistani paras, juossut 26.8 ja vajaat 40 000 euroa. Tammikuussa se oli hyvässä vireessä, mutta kipeytyi sitten etupolvistaan. Se tutkittiin klinikalla ja lääkittiin, joten nyt on jännä paikka, miten se lähtee kahden kuukauden tauolta vetämään.

Paljonko ennätyksestä voisi tällä kaudella mennä?
- Kesällä en usko sen parantavan, se on aina parempi talvella. Kun on pieni hevonen, nopeutta ei ole kesällä tarpeeksi. Kesällä Turon Valo pärjää, jos on pitkä matka.
Mitään paineita 56 -vuotias Kaitala ei hevoselleen aseta. Kyse on harrastuksesta.
- Tehtiin poikani Harrin kanssa sukupolvenvaihdos vuoden alusta, joten hevosetkin ovat nyt oikeastaan hänen. En tiedä, innostuuko Harri koskaan hevoskasvatuksesta. Sen olen kuitenkin sanonut, että niin kauan kuin minä tällä mäellä asun, niin kauan meidän pihassa on myös suomenhevonen.