Kuvassa 14-vuotias Terhi Stegars ja oma hevonen Härmän Veto. Kuva: Tarja Juvonen

Härmän Veto (i. Härmän-Heppu, ei. Arpuusi) oli perussuomalainen punarautias hevonen. Veti kirkkorekeä, kun tarvittiin, mutta ratsuna kovin kokematon. Kun Terhi Stegars huomasi, että ruuna ei osannut lainkaan laukata, ulkopuoliset ehdottivat jo hevosen laittamista koukkuun. Lääkärinä Stegarsin äiti oli heti hevosen puolella: “Alun perin puolet Härmän Vedosta kuului tuttavillemme, mutta pian äiti osti sen kokonaan meille ja Härmän Vedolle hankittiin tallipaikka Espoon kartanolta,” muistelee Stegars.

Vaikka hevosen ostosta on yli kaksikymmentä vuotta aikaa, Stegarsin silmissä kuva sänkipellolla laukkaavasta suomenhevosesta on yhä rakas. “Alkuun ohjasin Härmän Vedon ravissa kohti pellon kulmaa ja jyrkästi kääntämällä sain sen heilahtamaan laukkaan. En uskaltanut vahingossakaan kertoa äidille, miten lujaa me menimme. Olin nimittäin 14 -vuotias, hädin tuskin käynyt ratsastuksen alkeiskurssin ja ehkä yhden jatkokurssin. Pelastukseni oli se, että Härmän Veto oli niin kiltti. Se ei koskaan heittänyt minua selästään.”

Mestarin konstit
Kiltti oli eri asia kuin helppo. Härmän Veto oli näet joskus harvinaisen jääräpäinen.
“Alkuun se ei ollenkaan halunnut lähteä tallin pihasta pois, jos se oli yksin,” selittää Stegars. Silloin ei auttanut muu kuin peruuttaa sitä parikymmentä metriä. “Ilmeisesti se havahtui liian myöhään huomaamaan, että hei, nythän me ollaan jo kaukana, koska peruutuksen jälkeen se kulki myös etuperin.”
Keksittyään keinot Härmän Vedon jekkuihin Stegars lähti ruunan kanssa kilpailuihin. “Ensimmäinen kilpailu jäi myös mieleeni. Ne olivat Cajus Aminoffin tallilla Nuuksiossa ja Tanja Ylikoski osallistui kanssani samaan helppo C -luokkaan Sandokan -ponillaan. Tanja oli luokan neljäs ja minä viides.”

Sekä Ylikoski että Stegars ovat sittemmin kivunneet suomalaisen kouluratsastuksen huipulle ja muuttaneet ulkomaille. Ylikoski asuu Tanskassa ja Stegars Saksassa. Molemmat ovat myös tulleet tunnetuiksi ratsuoriiden kouluttajina: Kolminkertaisen SuomenmestariYlikosken huippuhevonen on ollut Roi du Ballet ja toistaiseksi kaksi Suomenmestaruutta vieneen Stegarsin St -Payano.
“Meidän uramme ovat kuitenkin olleet aivan erilaiset,” tähdentää Stegars. “Tanjalle ostettiin jo nuorena puoliverinen ratsu, mutta minä kilpailin täysi-ikäiseksi asti Härmän Vedolla. Loppujen lopuksi Härmän Vedosta tuli aika hyvä, olimme mukana sekä Suomenratsujen katrilliryhmässä että suomenhevosten mestaruuksissa.”

Härmän Veto eli 23 -vuotiaaksi
Samoissa mestaruuskilpailuissa 17 -vuotiaan Stegarsin kanssa olivat osallistujina niin Kiki Nyberg Kelmillä kuin Terhi Laurila Mano-Pekalla. “Mano-Pekka oli suuri suosikkini, vaikka kilpailuissa emme tietysti millään onnistuneet voittamaan sitä. Taisimme olla jossain tuloslistan puolivälissä. Ajattelin, että voi kun minullakin olisi noin upea hevonen kuin Mano-Pekka.”
Myöhemmin Stegars on ymmärtänyt, että Härmän Vedon puutteet opettivat hänet itsensä ratsastamaan. “Taskussa piti aina olla jokin hauska idea, jotta Härmän Vedon sai tekemään juuri sen, minkä halusi. Mitään en saanut siltä ilmaiseksi.”

Kun Stegars 20 -vuotiaana valmistui Ypäjältä, hän muutti samantien Saksaan opiskelemaan ratsuttajaksi. Siitä on nyt 13 vuotta aikaa.
Entä kuinka kävi ruuna Härmän Vedon?
“Itkuhan siinä tuli, mutta en mitenkään voinut ottaa sitä mukaani. Se jäi äitini maastoratsuksi ja eli hänen tallissaan Vihdissä 23 -vuotiaaksi asti. Lomillani kävin aina ratsastamassa sillä. Voi sanoa, että viime vuosinaan Härmän Veto oli minulle ja äidilleni ennemmin perheenjäsen kuin lemmikki.”

Härmän Vedon jälkeen Stegarsilla ei ole ollut suomenhevosta. “Valmennuksissani niitä kyllä käy, ja aina joskus olen noussut jonkun selkään. Viimeksi Laakson PM -kilpailuissa, joissa esiinnyin ori Kuningas Ässän kanssa. Oli ilahduttavaa huomata, että Kuningas Ässällä oli erittäin hieno laukka. Eikä vain suomenhevoseksi vaan ylipäänsä. Osaavan ratsastajan kanssa se voi kehittyä vaikka vaativa B -tasolle asti.


Kuningas-Ässä ja Terhi Stegars esiintymässä Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuskilpailuissa. Taustalla on Suomenratsujen katrilliryhmä.
Kuva: Margit Ticklén