Suuria suomenhevosia: Hiluten Virite

Tuusulalainen Jarkko Hokkanen perheineen on kasvattanut tilallaan suomenhevosia reilut viisitoista vuotta. Kasvateista toistaiseksi paras on ensimmäisen palkinnon pienhevostamma Hiluten Virite (Hilute - Visku), joka sai kantakirjattaessa kympin sekä luonteesta että ajettavuudesta.

Ensimmäiseksi viisivuotiaassa Hiluten Viritteessä kiinnittyy huomio harjaan ja otsatukkaan, jotka peittävät alleen sekä tamman silmät että korvat. Väriltään tamma on punarautias liinakko. Kupeilta ja vatsan alta löytyy kuitenkin valkoisia läiskiä. Ne paljastavat, että kyseessä on sabino eli kirjava suomenhevonen.

Luonne isä Hilutteelta
Erikoinen väritys tulee isä Hilutteelta, joka on ollut Hokkasten tärkein siitosori.
"Meillä on nyt pihassa kolme siitosoritta - El Vihuri, Heilan Toti ja Piirron Sopu -, mutta niistä mikään ei ole kuulunut perheeseemme niin kauaa kuin Hilute", vahvistaa Jarkko Hokkanen.

Hilute kuoli viime vuonna. Siitä jäi vain 23 jälkeläistä. Niistä yksi viimeistä ikäluokkaa oleva ori, vuotias Hiluten Hemi, käyskentelee Hokkasen laitumilla.
Hokkanen sanoo halunneensa käyttää Hilutetta sen hienon luonteen vuoksi.
"Periytyyhän se, luonne. Hiluten Virite on ollut niin helppo hevonen, etten tiennyt sellaisia olevankaan. Mihinkään se ei ole ollut vastahankaan, on sitten ajettu puita tai häävieraita tai ratsastettu".

Ratsastus on tosin ollut enemmän sitä, mitä ravipiireissä sanotaan selästä ajamiseksi. 178 -senttinen Jarkko Hokkanen on itse hoitanut 146 senttimetriä korkean tamman ratsutuksen alkeet.
"Kaksivuotiaana laitoin putkireen sen perään ja ajelin. Kolmivuotiaana menin selkään istumaan ja kävelimme ympäri pihaa. Hiluten Virite vain käänteli kaulaansa ja nuuhki varpaitani. Se oli sillä selvä."

Nelivuotiaana Hokkanen vei tyttärensä Elinan nimissä olevan tamman pienhevoskantakirjaan. Pisteitä räpsähti komeat 39. Tyytyväisin Hokkanen muistaa olleensa lausunnon mainintaan "tottelevainen, helläsuinen ja rauhallinen ajaa".
"Siinä tuli hetkeksi olo, että olenpa pätevä hevosenkouluttaja", naurahtaa Hokkanen. "Sitten muistin, ettei minulla toista näin hyvää hevosta ole ollutkaan, joten taitaa olla lausuntokin enemmän hevosen ansiota."

Täydellisen työhevosen alku
Niin tai näin, mutta Jarkko Hokkanen on viime vuosina esiintynyt monissa työhevosnäytöksissä. Niissä hän tekee parivaljakolla kaikki perinteiset peltotyöt: kyntää, haravoi, niittää ja auraa. Oppi on peräisin lapsuudesta.
"Visa -tammalta, joka oli evakkohevonen Viipurista", myöntää Hokkanen. "Sen isä oli Viipurin maalaiskunnassa vaikuttanut Eri-Vili. Sama ori on kolmannessa polvessa myös Hilutteen takana."

Lapsuudenkodin peltoihin liittyvien hevosmuistojensa ansiosta Hokkanen on aina ollut sitä mieltä, että juoksijankin on osattava seisoa paikallaan - irti.
"Jos kuski tarvitsee kuivat hanskat, kyllä hevosen täytyy odottaa rauhassa, kun ne haetaan talosta."

Tämän kesän työmestaruuskilpailujen aikaan Hokkanen jätti Hiluten Viritteen Metsämäen tallialueella heinäkasan luo kärryineen, kun hän kävi kahvilla.
"Siinähän se oli edelleen, kun kahvit oli juotu. Täydellinen työhevosen alku."

Samaa sanoi koeajaja Sipoossa toukokuussa, kun Hiluten Virite kantakirjattiin ajettavuuskokeella työhevoseksi. Rakeenteesta tuli kaunis rivi pelkkiä kahdeksikkoja. Samanlainen on Hiluten Viritteen emällä Virimolla (Visku).

"Kyllä emälinja on se oleellinen asia jalostuksessa. Virimon jälkeläisissä on myös ori Vieskerin Viri, joka on juossut 25.1, joten aion katsoa, olisiko Hiluten Viritestä muille vastusta radalla. Ihan sitä varten ajoin pari vuotta sitten itse C -kortinkin."

Jos saisi toisen samanmoisen
Hokkasen silmäterän ennätys on neljän startin jälkeen 1.44,7. Juoksijanuraa rakennetaan hiljalleen. Tavoitteena on saada tamma J -suunnan kantakirjaan.
"Puhdasta harrastustahan tämä on. Joka päivä tulee tamman kanssa jotain puuhattua. Hauska olisi saada se hyväksytettyä vaikka ratsusuunnallekin. Sitten Hiluten Virite olisi ainoa laatuaan koko Suomessa."

Usealle suunnalle kirjaaminen korostaa tamman hyvää käsiteltävyyttä ja oppimiskykyä. Yleensä Hokkanen myy neljästä siitostammasta ottamansa varsat vieroitettaessa, mutta Hiluten Viritteen varsat eivät tule myyntiin.

"Sitten kun niitä tulee, ainakin jokunen on pidettävä itsellä. Eihän tällaista hevosta ihan joka päivä saa käsiinsä, mutta jos se vielä toisen tekisi," toivoo Hokkanen.


Kuvassa Hiluten Virite odottaa isäntäänsä kahvitauolta Metsämäen raviradan varikkoalueella.