Jos suomenhevosratsuista joku ansaitsee legendan tittelin, on se MTT Hevostalouden omistama jalostusori Kelmi. Vuonna 1979 syntyneellä Kelmillä on vuosilta 1986 - 1993 peräti seitsemän suomenhevosten koulumestaruutta. Sen 103:n jälkeläisen joukosta on tähän mennessä löytynyt yhdeksän kantakirjaoritta.

Osa orijälkeläisistä on merkitty pienhevoskantakirjaan, eikä tummanrautias Kelmikään (Kotomies - Taaroni) mikään jättiläinen ole: säkäkorkeudeksi on mitattu 151 senttimetriä. Koostaan huolimatta se on aina vetänyt ihmisten katseet puoleensa. Valmentaja Kiki Nybergh on kertonut, että hän meinasi kirjaimellisesti ajaa autollaan ojaan Kelmin ensimmäistä kertaa nähdessään.
”Kelmi oli silloin kolmevuotias ja ravasi tarhassaan. Se keveys ja lennokkuus, jolla Kelmi liikkui, oli aivan uskomaton”, muistelee Nybergh.

Kelmille riitti kuiskaus
Tuolloin Kelmiä koulutti MTT:llä ratsuttajana työskennellyt Heikki Haapala. Haapalan esitettyä oriin kantakirjaan vuonna 1984 se siirtyi kolmeksi vuodeksi kilparatsastaja Eija Asikaiselle. Asikaisesta on sittemmin tullut sukunimeltään Markkanen, mutta hänen muistoihinsa mikään ei ole kajonnut.
”Kelmi oli herkin hevonen, jonka olen kohdannut”, hymyilee Markkanen. ”Sille riitti kuiskaus. Esimerkiksi kun juoksutin Kelmiä, en voinut puhua kenellekään muulle, koska silloin ori kiihdytti koko ajan vauhtia. Tai maastossa, siellä Kelmi saattoi innostua niin, etteivät ainakaan opiskelijat pysyneet kyydissä. Radalla Kelmin herkkyys oli aivan ihanaa, ei tarvinnut kuin kääntää lävistäjälle ja samassa se jo teki upean ravilisäyksensä aivan itse.”

Markkanen otti Kelmillä kaksi suomenhevosten mestaruusmitalia. Parhaiten hänen mieleensä ovat kuitenkin jääneet matkat Kyra Kyrklundin valmennuksiin Ruskeasuolle ja Saksaan Equitana -messuille.
”Kyra oli hyvin positiivinen Kelmin suhteen, hänhän ratsasti sillä itsekin kun olimme esiintymässä Saksassa. Lisäksi hän otti meidät usein mukaan kouluratsastajien A -maajoukkueen leirille, jos joku valittu oli peruuttanut tulonsa. Ehkä mieliinpainuvin muisto on se, kun esiinnyimme Helsinki International Horse Show’ssa, minä Kelmillä ja Kyra Matador II:lla. Siinä oli kaksi legendaarista hevosta rinnakkain.”

Showmiehen rituaalit
Markkasen mielestä Kelmi oli kisakumppanina helppo. Se ei vaatinut mitään erikoista, ja hyvin usein Markkanen matkustikin sen kanssa kahden.
”Kaksi omaa rituaaliaan sillä oli. Kun tulimme uuteen paikkaan, sen piti saada tulla kuljetusautosta hirveällä vauhdilla ja kovaan ääneen kiljuen. Sillä tavalla se ilmoitti kaikille, että täällä on nyt yksi hieno ori paikalla. Sitähän se itse ei tajunnut, että sen ääni sinänsä ei ollut erityisen miehekäs vaan pikemminkin kimeä.”

Vain kerran Markkanen muistaa Kelmin saapumisen olleen erilainen.
”Tulimme silloin Keravalle kilpailuihin. Kelmi ehti astua vain ensimmäiset tanssiaskeleensa lastaussillalla, kun tallin aasi töräytti sen kimeään hirnuntaan vastauksensa. Kelmi meni aivan hiljaiseksi ja peruutti pari askelta kuin sanoen, että aasi oli sentään hänelle liikaa, nyt kotiin!”

Toinen Kelmin rituaaleista liittyi karsinaan.
”Se teki tarpeensa aina samaan kasaan, ja tietyssä järjestyksessä. Ensin entisen kasan haistelu, sitten se kuopaisi kasaan etujalalla sopivan kolon, kääntyi, peruutti oikealle kohdalle ja toimitti asiansa - valmistamaansa koloon satavarmasti osuen. Käsittämätöntä siisteyttä!”

Avoimissa SM -luokissa
Heikki Haapala oli ehtinyt aloittaa laukanvaihtojen opettamisen kuusivuotiaalle Kelmille, mutta varsinaisesti ori otti vaativan B:n liikkeet haltuunsa vasta Markkaselle siirryttyään. Markkanen napsi Kelmillä voittoja myös avoimissa luokissa, mutta joutui Lahteen muuttaessaan jättämään oriin vuonna 1987.
Markkasen jälkeen kahdeksanvuotiaan Kelmin kouluttamista muun muassa piruettien saloihin jatkoi hänen opettajansa, MTT:llä ratsuttajana ollut Kiki Nybergh. Nybergh aiheutti sensaation osallistumalla Kelmillä jo muutamaa vuotta myöhemmin avoimiin kouluratsastuksen SM -kilpailuihin. SM -kilpailut käytiin intermediaire I -tasolla.

”Kelmille eivät piruetit tai jokaisella askeleella tehtävät laukanvaihdot olleet loppujen lopuksi mikään ongelma”, hämmästelee Nybergh ja sanoo, että toista samanlaista suomenhevosta joudutaan ehkä odottamaan: ”Voi olla, että sata vuotta.”

Kun MTT 1994 supisti toimintaansa, lähtivät Nyberghin ja Kelmin tiet eri suuntiin. Virallisesti Kelmi pääsi tuolloin eläkkeelle, mutta siitosoriina sen ura kyllä jatkui vielä yli kymmenen vuotta. Edelleen hyväkuntoinen, 28 -vuotias Kelmi on toistaiseksi ainoa suomenhevosratsuori, jolla on yli 100 jälkeläistä.