Suuria suomenhevosia: Suomitar

Tamma Suomitar ja omistaja Tapio Saarimäki.

Laihialainen Tapio Saarimäki omistaa viisivuotiaan tamma Suomittaren, joka on särmikäs kuin timantti. Tamma saa kuitenkin tuittuilut anteeksi, sillä radalla se on pistellyt 1600 metriä aikaan 1.23,6.

Saarimäki on niitä miehiä, jotka uskaltavat tunnustautua hevoshulluiksi. Hänen omalla kotitallillaan asuu tällä hetkellä 13 suomenhevosta ja kaksi lämminveriravuria. Lisäksi pari juoksijaa on ammattilaisilla valmennuksessa.
Kärryillä istuminen ja ravien seuraaminen ovat Saarimäen mukaan hevosmiehelle ”kuin huumetta”.
”Sain 1980 -luvulla hankittua heti ensimmäiseksi hevosekseni polarislaisen tamma Hurinan, jolla pääsin voiton makuun. Eihän siinä muuta tarvittu”, selittää Saarimäki. Työhevosmaisesta ulkonäöstään huolimatta Hurina juoksi ajan 1.30,0. Se jätti Saarimäelle myös Helurei -nimisen oriin, joka päätyi sittemmin jopa kantakirjaan.
”Helurei oli hyvän ystäväni ja luottovalmentajani Markku Hietasen oriista Helurista. Helureikin pääsi lopulta 1.23,5:een, mutta ei sitä voi verrata Suomittareen. Suomitar on luonnonlahjakkuus.”

Kalliin vaihtokaupan tulos
Suomittaren (Rallaus - Turo) lahjakkuus tuli selväksi heti, kun se kolmivuotiaana meni Markku Hietasen valmennukseen. Silloin se ei vielä ollut Saarimäen nimissä.
”Olen tehnyt monta vaihtokauppaa ”Piki” -lempinimellä tunnetun Viljo Lindbergin kanssa. Lindberg se soitteli, että puhuisin Markulle (Hietanen) hänen omistamansa Suomittaren puolesta. No Markku otti Suomittaren treeniin ja totesi, että tamma pitäisi ostaa. Perusteluksi hän sanoi, että sillä pääsi muiden ohi.”
Saarimäki mietti kauppaa kerran jos toisenkin. Suomittaren isää Rallausta hän oli nimittäin käyttänyt neljälle omalle tammalleen, eikä jälkeläisistä ollut tullut huippuja. Myös kauppahinta oli valmentamattomasta kolmivuotiaasta kova - tamma, ruuna ja vielä väliraha. Sittemmin Saarimäki on huomannut, että enemmänkin olisi kehdannut maksaa.
”Näin lahjakasta hevosta ei ole minulla koskaan ollut. Eikä ole ollut Markullakaan, vaikka Heluri oli aikansa parhaita juoksijoita. Suomittaren ravi on niin selvää, ettei se tarvitse mitään suojia, ja kilpailupäätä sillä on melkein liikaa.”

Kuvia kumartamatta starttiin
Ensimmäisessä varsinaisessa startissaan Suomitar kellotti ajan 1.33,8. Nykyinen ennätys, 1.23,6, syntyi toukokuussa Fabritiuksen muistoajossa Turussa. Aika on melkein kolme sekuntia alle voimassaolevan viisivuotiaiden tammojen Suomenennätyksen. Ennätykseksi sitä ei noteerata, koska Suomitar ei ollut lähtönsä voittaja.
”Starttiin mentiin porukan heikoimmalla tasoituksella”, muistelee Saarimäki. Vastassa oli sekä kuninkuus - että kuningatarkilpailuissa juosseita hevosia. Suomittaren kerroin oli sen mukainen, 590.
”Suomitar avasi kovaa niin kuin aina”, kertaa Saarimäki juoksun kulkua. ”Se oli yllätys minullekin, että se piti keulat loppusuoran alkuun asti. Vasta siinä A.T. Eko meni ohi.”
Radalla kylmäpäisesti ravaavasta tammasta on vaikea uskoa, että kotona sitä ei voi ajaa kukaan muu kuin yli 15 000 starttia kuskin penkiltä nähnyt Hietanen.
”Ei sitä uskalla antaa, on se niin iloinen peli”, hymyilee Hietanen. ”Ihan kolmivuotiaasta asti se on ollut samanlainen. Joka lenkillä se koittaa, jos saisi edes pienen spurtin ottaa.”
Hietasen taktiikkana on antaa tammalle sen verran periksi, ettei se suutu. Onnettarelta Suomittaren valmentaja toivoo takarivin lähtöpaikkoja ja hyviä selkäjuoksuja. Kiihkeällä tammalla selkäjuoksuja ei usein saa.
”Jos Suomitarta menee lähdössä pitelemään liikaa, se saattaa laukata. Parempi antaa mennä vaan. Kyllä se pikkuhiljaa oppii, että joskus kannattaa jäädä peesiin. Radalla kun voi joutua juoksemaan kolmekin kierrosta.”

Ei rekeä ilman siunausta
Kotona Laihialla Suomitarta lenkitetään joka toinen päivä, tauolla ollessaan vain pari kertaa viikkoon.
”Tärkeintähän tällaisen helmen kanssa on, että sen saa ehjänä kotiin”, huomauttaa Hietanen. ”Tauolla yritän mennä kylätietä pitkään ja hiljaa, mutta tamma tahtoo painaa sellaista vauhtia että kymmenen kilometriä on sille tarpeeksi.”
Entäs reki, käytätkö sitä?
”Jaa-a. Suomittaren kohdalla ottaisin varmaan papilta siunauksen sitä varten. Eli en käytä.”
Mitään muuta kuin vauhtia ei Suomittaren kanssa onneksi tarvitse pelätä. Kilpailumatkoilla tamma syö ja juo aivan kuin kotona ja jos käsittelijä on johdonmukainen, toimii muutenkin hyvin. Omaan talliinsa omistaja Saarimäki ei tammaa silti ole voinut ottaa.
”Terveys kun ei ole itsellä enää paras mahdollinen, niin en halua riskeerata mitään”, myöntää Saarimäki, 58. ”Suomitar on parin vuoden kuluttua kuningatarainesta. Siihen tähdätään. Siksi sitä valmennetaan ja kilpailutetaan maltillisesti.”


Valmentaja Markku Hietanen ja omistaja Tapio Saarimäki ovat ylpeitä Suomittaresta.