Raviurheilussa lähtökohtana on, että vain terveillä hevosilla kilpaillaan. Ravikilpailusääntöjen 45 §:n mukaan hevosen suorituskykyyn ei saa pyrkiä vaikuttamaan kilpailuhetkellä minkään lääkkeen avulla eikä hevosen elimistöstä saa löytyä kilpailuhetkellä lääkeainejäämiä riippumatta siitä onko havaittu pitoisuus vaikuttanut suorituskykyyn. Suomen Hippoksen julkaisemassa Lääkintäohjeessa annetaan tarkempia ohjeita lääkityksistä ja määritellään ohjeelliset varoajat eri aineille. Riittävä varoajan pituus on kuitenkin yksilöllistä ja se tulee harkita tapauskohtaisesti. Valmentaja on aina vastuullinen jos hevosesta kilpailussa otetussa näytteessä löytyy lääkeainetta. Varoajan pituuteen vaikuttaa mm. lääkkeen annostelu, lääkekuurin pituus, hevosen sairaus ja hevosen elinympäristön puhdistus. Jos lääkeainetta annostellaan suositeltua suuremmalla annoksella, on varoaikakin silloin pidempi. Pitkään jatkunut lääkekuuri johtaa myös pidempään varoaikaan kuin lääkkeen kerta-annostus. Tulehdussairaudet sekä maksa- ja munuaissairaudet voivat hidastaa lääkeaineiden poistumista elimistöstä.
Lääkeaineet poistuvat hevosen elimistöstä pääasiassa virtsan ja ulosteiden mukana. Jos hevosen karsinaa ei puhdisteta huolellisesti lääkekuurin aikana voi karsinaan jäädä lääkeainejäämiä, jotka kulkeutuvat karsinan asukkiin uudelleen ja aiheuttavat positiivisen lääkeainetestin vielä suositellun doping-varoajan päättymisen jälkeenkin. Hevosen karsinan siivous on siksi erityisen tärkeää lääkityksen aikana. Lääkityksen loputtua karsina kannattaa pestä ja kaikki kuivikkeet tulee vaihtaa. Juoma- ja ruoka-astiat on tietenkin pestävä huolellisesti lääkekuurin päätteeksi. Kilpahevoset täytyy pitää selkeästi erillään lääkityistä hevosista. Lääkityn hevosen karsinaan ei saa laittaa kilpahevosia edes väliaikaisesti ja karsina kannattaakin merkitä näkyvästi niin, ettei siihen edes vahingossa laiteta kilpahevosta. Suositeltavaa olisi, että ainakin isommilla talleilla olisi erillinen lääkityskarsina. Lääkityskarsinassa pidetään vain lääkittäviä hevosia ja karsina tyhjennetään kokonaan aina hevosen vaihtuessa.
Lääkkeitä tulee säilyttää tallissa erillisessä lukittavassa kaapissa ja niitä tulee käsitellä siten, etteivät lääkkeet leviä talliympäristöön. Tabletit kannattaa murskata esim. muovipussin sisällä niin, ettei niistä lennä kappaleita ympäristöön. Mikäli lääke sekoitetaan rehuun, tulee käyttää astiaa, jonka voi pestä kunnolla jokaisen käytön jälkeen. Kiinteiden rehuastioiden sijasta kannattaa käyttää esim. irtoämpäreitä. Varmin tapa on yleensä murskata tabletit, sekoittaa ne veteen ja annostella suoraan ruiskulla suuhun. Myös jauheet, kuten trimetopriimi-sulfa, voidaan sekoittaa veteen ja laittaa ruiskulla suuhun. Tyhjät lääkeainepakkaukset tulee viedä välittömästi roskiin ja vanhentuneet lääkkeet apteekkiin.
Kaikki hevoselle annetut lääkitykset, myös loishäädöt ja rokotukset, tulee kirjata ylös. Lääkityskirjanpidosta on käytävä ilmi lääkityn hevosen nimi, lääkkeen antopäivämäärä, lääkkeen nimi ja määrä, lääkkeen teurasvaroaika (teurasvaroajat poikkeavat doping-varoajoista) sekä lääkkeen myyjän nimi. Suomen Hippos on julkaissut hevosten lääkityskirjanpitoa varten vihkosen, jonka voi noutaa esim. raviradoilta.
Katja Hautala
Eläinlääkäri
[email protected]
Takaisin
Etusivulle
Tulosta
